Leireilyä parhaimmillaan

Pito jalkojen alle. Se on jotain, mitä jokainen juoksija haluaa. Lämpö. Lämpötilat jotka mahdollistavat shortsit, mutta eivät vaadi nestevyötä ovat minusta miellyttävät juoksulämpötilat. Harjoitusseura. Erityyppiset urheilijat hallussaan eri ominaisuudet ja aina voi oppia jotain muilta, jopa vielä parempaa on se, että voidaan saada sparrausta yhtä vahvoista juoksijoista kovissa harjoituksissa. Rauhaa. Ilman arjen stressiä kun koko ajan pitää olla jossain, pystyy keskittyä pelkkä urheiluun. Rutiinit. Helppo ylläpitää kun kaikki pyörii urheilun ympärillä.

Voisin väittää, että kaikki nämä mulla on täällä tutussa Monte Gordossa, Portugalissa. Kolme viimeisintä viikkoa kotini on ollut täällä ja vielä viikon ennenkuin paluulento Farosta lähtee pohjoiseenpäin. Toivottavasti kesän tai ainakin kevään lämpö ehtii saapua Vaasaan ennen sitä.

Leirin alussa oli hieman raskas olo kun olin vetänyt vähän yli Suomessa ennen leiriä. Juoksu vaan kulki niin hyvin! Joskus pitää oppia kantapään kautta, mutta tällä kertaa väitän ylpeänä, että me (minä ja valmentajani) reagoimme ajoissa ja muutettiin ohjelmaa niin, että saimme käännettyä suuntaa onnistuneesti. Nyt kroppa tuntuu tosi hyvältä ja harjoitukset rullaavat suunnitelmien mukaan, joten nyt pitäisin pitää pää kylmänä ja jatkaa hyvän työn tekemistä kesää odottaen.

Kevään kisaohjelma on vielä suunnitteluvaiheessa, mutta yritän saada muutamat startit sekä maantiellä että maastossa ennen ratakautta. Nämä startit toimivat eniten harjoitteluna kesää varten, mutta niinhän se on, että kun saadaan numerolappu rintaan niin vähän kovempaa pystyy heti juosta, ihan niinkuin kesälläkin pitäisi!

Ilman suomalaista kahvia en ikinä lähde leireille

Tuoreet ja halvat hedelmät ovat etelässä niin ihania

Ihan kelpo lämpötilat juoksemiseen, ei voi valittaa