Huomenna on aika suunnata kohti Rovaniemeä ja SM-halleja, jotka ovat omalta osaltani lyhyen hallikauden viimeiset kilpailut. Hyvin onnistuneesta talviharjoittelusta huolimatta odotukset eivät ole erityisen korkealla. Kovat ja onnistuneet tulokset ovat tuntuneet odottavan itseään, ehkäpä juuri tulevia suomenmestaruuskilpailuja.

Hallikausi alkoi hieman yli kolme viikkoa sitten talven toistaiseksi ainoalla 1500 metrin juoksulla, jossa hitaasta alusta huolimatta pystyin reiluun ennätysparannukseen ylittämällä maalilinjan ajassa 3.55,43 (11 sekuntia alle entisen halliennätyksen [4.06,77] ja 3,5s alle viime kesän ulkorataennätyksen [3.58,81]). Muutamaa päivää myöhemmin koitti talven kohokohta, nimittäin 3000m Botnia gameseissa, jossa olivat mukana kovimmat kilpailijani. Siellä minulla oli valitettavasti vaikeuksia ja 1000m ennen maalia juoksu vaikeutui. Kaikesta huolimatta uusi ennätys (8.29,73) tuli kuitenkin tehtyä, niin ulko- kuin halliennätyskin mukaanluettuna (8.31,96 ulkona, 8.40,67 hallissa) kiitos 5 ensimmäisen kovan ja yllättävänkin kevyen 5 kierroksen, jotka juoksimme Botniahallin 400m radalla.

Viikkoa myöhemmin yritin ennätysparannusta samassa hallissa samalla matkalla, mutta rauhallisemmasta alkuvauhdista huolimatta en kyennyt parantamaan soolojuoksulla viikon takaista ennätystä, vaan tulin maaliin muutaman sekunnin Botnia Gamesien ennätystä hitaammalla ajalla.

Viikonlopun SM-kisoihin, jossa juoksen sekä 1500 että 3000 metriä, otan mukaani hyvää juoksufiilistä ja tiedon siitä että mikään ei ole mahdotonta. Molempien matkojen huonoimmilla tilastoajoilla saan tyrmätä paljon haittoja, mikä tuntuu myös suurelta edulta.

Minulla ei ole mitään hävittävää, mutta paljon voitettavaa.