Kisaraportti, SM22 3000mej, Raahe
Olipa kerran...
...estejuoksija joka yritti säästää lopputuloksen aikaa lävistämällä esteen, jokainen sekunti oli tärkeä.
Jälkikäteen voin kertoa ettei kannata yrittää, nuo kymmenykset sekunnista jotka olisin voinut säästää vaihtuivat +40s loppujen lopuksi tällä kertaa. En suosittele muille. "Virheistä oppii" sanotaan usein, mutta ottakaa tästä minun virheestä oppia ettei kaikkien tarvitse oppia omasta virheestä.
Lähdin Raaheen ruotsottelupaikka tavoiteena, ja olin jo saanut selkeät ohjeet mitä vaadittiin paikan ansaitsamiseen. Alle 9.05,30, eli reilu 4s ennätysparannusta, mutta täysin realistinen tavoite. Lähdin liikkeelle ensimmäinen 1000m 3.01 ja tasaisella vauhdilla vielä 1400m kohtaan missä onnettomuus tuli vastaan (vai kutsutaanko edes onnettomuudeksi kun on oma vika?). Takimmainen jalka oli liian matalalla esteen ylittämisessä ja osui esteeseen reilusti, ja se johti heti seuraavaksi kuperikeikkaan.
Vaikka en maannut edes sekuntia maassa monet mietteet ehtivät käydä pääni läpi, Mitä tapahtui? VOI EEI! siihen meni ruotsiottelupaikka.. Olenko loukkaantunut? Keskeytänkö? EI! En ole sellainen Pystynkö edes juosta? Yritän!
Ei ollut kyseessä enää juoksu ja ei missään nimessä estejuoksu, ehkä "suomalainen sisu" olisi sopiva tapa kuvata neljää viimeistä kierrosta. Jollain tavalla kuitenkin pystysin jatkamaan matkani jopa maaliin asti vaikka 40s jäi tavoitteesta ja alkuvauhdin osoittamasta ajasta. Onneksi mulla oli jo onnettomuuden vaiheessa sen verran etumatkaa muille että pääsin ensimmäisenä miehenä yli maaliviivan ja sellaisella tavalla irtosi viimeinen nuorten SM kulta.
Lisäksi minut kutsuttiin uran huonoimman juoksun (verrattuna maksimitasolle) jälkeen ensimmäiseen dopingtestiin, naurettava, mutta hyvä kokemus kuitenkin.
Tänään en ole pystynyt koukistaa vasenta jalkaani, mutta se on hieman parempi kuin eilen illalla jolloin sitä särki hirveästi. Tänään olisi ollut 5000m juoksu vielä, mutta päätös oli helppo tehdä etten juokse kun ei oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja.
Eilen pettymys oli suuri, tänään olen jatkanut matkaani kohti ensi kesää ja kovempia aikoja, mutta ennenkuin harjoituskausi 2013-2014 voi alkaa hoidan varusmiespalvelukseni loppuun ja otan muutaman viikon pituisen ylimenokauden sekä fyysiseen että henkiseen palautumiseen.